Tähtitaivas ja Linnunrata ovat olleet ihmiskunnan historiassa merkittäviä inspiraation ja tiedon lähteitä. Ne ovat vaikuttaneet kulttuureihin, uskontoihin, tieteeseen ja taiteeseen. Taivaankappaleiden avulla on suunnistettu sekä opittu määrittämään aikaa ja vuodenaikoja. Valtava määrä myyttejä, legendoja ja uskonnollisia tarinoita eri kulttuureissa on saanut innoituksensa tähtitaivaalta ja Linnunradasta. Taivaankappaleet ovat myös erottamaton osa kansanperinteitä ja tarinoita, jotka ovat välittäneet viisautta, opetuksia ja traditioita sukupolvelta toiselle. Valitettavasti yhteytemme tähtitaivaaseen ja sen tarinoihin vähenee vuosi vuodelta kiihtyvää vauhtia häiriövalon kasvamisen myötä.
Tähtitaivaan katoaminen meidän kaikkien nähtäviltä on suuri menetys niin kulttuurisesti kuin yksilönkin kokemuksen kannalta, sekä erityisen harmillista tähtitieteen tutkimuksen ja harrastuksen osalta. Lisäksi valosaaste aiheuttaa monenlaisia ongelmia luonnon eläimille ja kasveille, mutta myös meidän ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle.
Pimeys on katoava luonnonvara
Vuonna 2016 todettiin noin kolmanneksen maapallon väestöstä elävän niin valosaasteisella alueella, ettei Linnunrataa pysty erottamaan taivaalta. Yhdysvalloissa Linnunrata pysyy piilossa jopa kahdeksalta kymmenestä asukkaasta. Euroopassa ja Yhdysvalloissa tähtien määrää on tutkittu vuosien 2011–2022 välisellä ajanjaksolla. Häiriövalon määrän yötaivaalla todettiin lisääntyvän keskimäärin 9,6 prosenttia joka vuosi. Esimerkiksi Euroopassa vuosittainen kasvu oli 6,5 prosenttia ja Pohjois-Amerikassa jopa 10,4 prosenttia. Tutkijat havainnollistavat valosaasteen lisääntymistä niin, että jos tietystä kohteesta pystyisi havaitsemaan tällä hetkellä 250 tähteä, 18 vuoden kuluttua samasta paikasta näkyisi todennäköisesti enää alle 100 tähteä. (Lehtonen 2023.)
Valo ulottuu kaikkialle
Keinovalon keksiminen on ollut merkittävä edistysaskel kehityksellemme. Aikojen saatossa olemme kuitenkin tulleet hyvin kauas ajasta, jolloin keinovaloa käytettiin säästeliäästi ja vain tarpeeseen. Esimerkiksi Suomen kaltaisissa vauraissa maissa elämme jo suurimman osan valveillaoloajastamme sähkövalojen vaikutuspiirissä. Keinovalot valaisevat sisätiloja ja valon etsiytyy makuuhuoneisiinkin sähkölaitteiden näyttötauluista, ikkunoista ja ovenraoista. Kaikkiaan teollisuusmaissa noin 80 prosenttia ihmisistä asuu kaupunkimaisilla alueilla, joissa ulkoalueiden valosaastetta on lähes mahdotonta paeta. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Kaupunkien ja liikennejärjestelmien kehityttyä ja yötyön normalisoiduttua keinovalaistuksen aiheuttamien ongelmien laajuus ja monitahoisuus on alkanut avautua. 2000-luvulla valosaasteen vaikutuksista ovat huolestuneet tähtitieteilijöiden lisäksi myös ympäristö- ja terveystutkijat. Liiallisen voimakkaana, huolimattomasti kohdennettuna, tarpeettomassa paikassa tai väärään aikaan käytettynä keinovalosta voidaan hyvällä syyllä puhua valosaasteena. Tutkimuksissa on saatu viitteitä ihmisten yöaikaisen keinovaloaltistuksen yhteydestä erilaisiin terveysriskeihin ja sairauksiin, muun muassa liikalihavuuteen, tiettyihin syöpiin, masennukseen sekä immuunijärjestelmän, aineenvaihdunnan ja elimistön sisäisen kellon toiminnan häiriöihin. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Jatkuva valo häiritsee unta ja kohottaa syöpäriskiä
2000-luvun alussa ihmissilmän verkkokalvolta löydettiin tappi- ja sauvasolujen lisäksi kolmas valoherkkä solutyyppi, ipRGC-solu, jonka tehtävät liittyvät käpyrauhasen erittämän melatoniinin, niin sanotun unihormonin, säätelyyn (Riihimäki 2018). Näiden solujen havaittiin aistivan valoa myös silmäluomien ollessa suljettuina. Altistuessaan aallonpituudeltaan 460–470 nanometrin valolle solut lähettävät aivoille viestin melatoniinintuotannon hillitsemiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 1,5 luksin keinovalolle altistuminen keskellä yötä riittää keskeyttämään melatoniinin tuotannon. Jo tavallinen makuuhuoneen iltavalaistus voi vähentää ja myöhästyttää melatoniinin tuotantoa heikentäen unen määrää ja laatua. Siksi olisikin suositeltavaa nukkua mahdollisimman pimeässä. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Unen lisäksi melatoniini säätelee monia elimistömme hormoneista, kuten esimerkiksi estrogeenia, jonka liiallisen erityksen on todettu lisäävän riskiä sairastua rintasyöpään. Rintasyöpätapausten on maailmanlaajuisesti havaittu lisääntyvän samaa tahtia maiden teollistumisen kanssa. Keinovalo näyttäisi olevan osasyyllinen tähän kehitykseen. Useat tutkimukset ovat osoittaneet vuorotyötä tekevien naisten rintasyöpäriskin olevan suurempi kuin päivätyöläisten. Tämän on tulkittu johtuvan yöaikaiselle valaistukselle altistumisesta yhdistettynä samanaikaisiin vuorokausirytmin muutoksiin. (Lyytimäki & Rinne 2013.) Maailman terveysjärjestö WHO onkin luokitellut vuorotyön yhtä suureksi syöpäriskiksi tupakoinnin kanssa (Eklöf, J. 2021).
Viime vuosina myös ulkotilojen valosaasteella on huomattu olevan vaikutusta syöpien lisääntymiseen. Saksalaiskartoituksen (Kloog ym. 2008) mukaan naisilla, joiden asuinalueella yöaikainen ulkovalaistus riitti lehden lukemiseen, rintasyövän todennäköisyys kasvoi 73 prosenttia verrattuna vähiten valaistuilla alueilla asuviin naisiin. Myös Israelissa tehdyssä tutkimuksessa (Kloog ym. 2011) saatiin viitteitä yölampuille tai ulkovalolle altistumisen makuuhuoneessa lisäävän naisten riskiä sairastua rintasyöpään. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Myös miehillä eturauhassyövän ja keinovalaistuksen väliltä on löydetty mahdollinen yhteys, joka saattaa johtua melatoniinin aineenvaihdunnan ja sisäisen kellon toiminnan häiriöistä. Kloog ym. (2009) tutkimuksessa koottiin tietoja miesten syöpätapauksista ja valosaasteen määrästä yhteensä 164 maassa. Eniten yöllistä ulkotilojen keinovalaistusta käyttävissä maissa eturauhassyövän riski todettiin jopa 110 prosenttia suuremmaksi vähiten valaistuihin maihin verrattuna. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Valaisemme itsemme lihaviksi ja levottomiksi
Valosaasteella näyttäisi olevan osuutta myös yhteen vauraampien maiden yleisimmistä terveysriskeistä, ylipainoon. Ylipainon kertymiseen on harvoin yhtä yksinkertaista syytä, vaan sen taustalla vaikuttaa moni tekijä. Eklöfin (2021) mukaan osasyyllinen tähän ovat alhaiset leptiinitasot, mitkä ovat seurausta melatoniinitason vaihtelun häiriintymisestä. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa (Klimentidis ym. 2011) havaittiin jatkuvalle hämärälle yövalaistukselle altistettujen uroshiirten lihovan selvästi enemmän kuin normaalia päivärytmiä noudattavat hiiret, vaikka niiden energiansaanti ja ‑kulutus pysyivät yhtä suurina. Valoaltistus vaikutti niiden ruokailun ajoittumiseen ja aineenvaihduntaan. Yhtä lailla ihmisen altistuminen valolle vuorokausirytmin kannalta väärään aikaan voi aiheuttaa univajetta, muuttaa aineenvaihduntaa ja lisätä ruokahalua (van Cauter ym. 2007). (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Valosaasteella voi olla yksilöihin myös kauaskantoisia haittavaikutuksia. Eläinkokeissa on havaittu vastasyntyneiden poikasten liiallisen valoaltistuksen lisäävän aikuisiän mielenterveyshäiriöiden riskiä. Esimerkiksi erään apinalajin, valkotupsumarmosetin (Callithrix jacchus), altistuminen kasvuvaiheessa jatkuvalle valaistukselle teki niistä hyperaktiivisia aikuisia. Syntymästään saakka valolle altistetut hiiret taas eivät pystyneet aikuisinakaan ylläpitämään normaalia vuorokausirytmiä. Vastaavasti hamstereilla havaittiin häiriöitä immuunijärjestelmän kehityksessä. Tutkijat epäilevät, että myös ihmisellä varhainen altistuminen liialliselle keinovalolle voi vaikuttaa biologisen kellon kehitykseen. Tämän takia onkin suositeltu, että sairaaloissa vauvojen tehohoidossa valaistusrytmi noudattelisi luontaisenkaltaista vaihtelua. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Lisääkö keinovalo todella turvallisuutta?
Kirkasta yövalaistusta tehdasalueilla, pihoilla ja parkkipaikoilla perustellaan usein ihmisten tai omaisuuden turvallisuudella. Varkaiden hämäränäkö ei kuitenkaan ole sen parempi kuin lainkuuliaisilla kansalaisilla, vaan rikolliset voivat jopa hyötyä kirkkaasta valaistuksesta. Esimerkiksi Chicagossa vuonna 1990 tehdyssä kokeilussa (Morrow & Hutton 2000) valaistusta lisättiin kaduilla, kujilla ja liikenneasemilla rikollisuuden kitkemiseksi. Seurantatutkimuksessa rikosten määrän huomattiin kasvaneen lähes 50 prosentilla. Kirkas valaistus näyttäisi lisäävän myös varkaiden toimintamahdollisuuksia, samalla kun häikäisy voi haitata roiston havaitsemista. Lisäksi valaisun lisäämä turvallisuudentunne voi saada ihmiset ottamaan turhia riskejä. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Heikko valaistus voi lisätä turvallisuusriskejä silloin, kun ihmiset eivät näe kulkureittiään riittävän hyvin. Valaistaviin paikkoihin tulisi siis valita sopivan tehoiset ja kohteensa tasaisesti valaisevat lamput. Ylivalaisua kannattaa kuitenkin välttää. Liian kirkas valaistus esimerkiksi liikenteessä vaikeuttaa heijastinten ja liikennevalojen havaitsemista. Väärin suunnatut tai liian kirkkaat valot häikäisevät ja heikentävät katvealueiden näkyvyyttä. Yksittäiset kirkkaat valonlähteet puistoissa saavat varjopaikat näyttämään läpitunkemattoman pimeiltä. Turvallisuuden kannalta suunniteltu valojen toiminta voisi perustua liiketunnistimeen tai infrapunatunnistimeen, jolloin valot kytkeytyisivät päälle tai kirkastuisivat silloin, kun alueella on kulkijoita. Toki vilkkaammalla paikalla valojen jatkuva välkkyminen voi myös aiheuttaa häiriötä, joten valaistusratkaisut tulisikin aina harkita tarkkaan ja tapauskohtaisesti. (Lyytimäki & Rinne 2013.)
Anna mulle tähtitaivas
Vaikka valosaasteen vaikutusten tutkimus on vielä alkutekijöissään, tiedämme jo sen aiheuttavan moninaisia häiriöitä aina unen laadusta terveyshaittoihin, solutasolta kokonaisiin ekosysteemeihin saakka. Lisäksi hukkavalon mukana taivaan tuuliin karkaa jatkuvasti valtavat määrät energiaa. Jo tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella olisi tärkeää pyrkiä vähentämään turhaa valonkäyttöä sekä omassa elinympäristössämme että yhteiskunnassa laajemmin. Yön pimeyttä suojelemalla voimme suojella myös omaa terveyttämme, luonnon monimuotoisuutta ja kulttuurista perintöämme.
Kirjoittaja: Päivi Pirinen, hankeharjoittelija (energia- ja ympäristötekniikka), Karelia-amk
Lähteet:
Eklöf, J. 2021. Maailma ilman pimeää – Kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa. Atena.
Lehtonen, A. 2023. Paljaalla silmällä havaittavien tähtien määrä on romahtanut. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9b5c43aa-1e5e-4d03-8491–553eaafa9090
Lyytimäki, J., Rinne, J. 2013. Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus.
Riihimäki, A. 2018. Ihmiskeskeinen valaistus. Yleisesti sekä kouluympäristöissä. Opinnäytetyö, talotekniikan koulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/146334/Riihimaki_Aleksi.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Riikonen, M. 2016. Valosaastetilanne päivitettiin — kolmasosa ihmiskunnasta ei näe Linnunrataa. https://www.avaruus.fi/uutiset/tahtiharrastus-ja-taivaanilmiot/valosaastetilanne-paivitettiin-kolmasosa-ihmiskunnasta-ei-nae-linnunrataa.html