GLOW2.0‑hankkeessa keskitymme tarkastelemaan valaisemattoman taivaan mahdollisuuksia luoda uusia sisältöjä matkailupalveluihin ja rikastaa jo olemassa olevia tarjoomuksia. Pimeyden ja luonnollisen yön suojelu pitää sisällään myös monia ekologisia ja kestävän kehityksen mukaisia elementtejä, joihin sukellamme syvemmälle seuraavissa blogikirjoituksissa.
Kotiplaneettamme elonkirjo on kehittynyt auringon, kuun ja tähtien valon ja sen voimakkuuden vaihtelun, spektrin, sekä valon ja pimeyden jaksottaisuuden vaikutuksessa. Päivän pituus säätelee kasvien ja eläinten kasvua, kehitystä, lisääntymistä ja muuttoa. Myös kuun vaiheiden erilaiset valo-olosuhteet ajoittavat joidenkin eliöiden lisääntymistä sekä vaikuttavat niiden näkökykyyn ja aktiivisuuteen. Suuri osa maapallomme eliöistä on hämärä- tai pimeäaktiivisia lajeja, jotka reagoivat herkästi keinovaloon, sillä niiden valonaistimiskyky on äärimmäisen tarkka. Kuitenkin myös päiväaktiivisten lajien levon, palautumisen ja pedoilta suojautumisen kannalta pimeydellä on korvaamaton rooli.
Keinovalo kiihdytti ihmiskunnan kehitystä
Pimeänpelko on ihmiselle luontainen biologinen ominaisuus, sillä olemme päiväaktiivinen laji. Keinovalo on tuonut ihmisille turvaa ja antanut lisää aktiivista aikaa vuorokauteemme tulenteon keksimisestä lähtien. Erityisesti sähkövalojen myötä yön ja päivän vaihtelu ei ole enää rajoittanut työntekoamme ja muita aktiviteettejamme. Valo on eittämättä yksi merkittävimpiä kulttuuriseen ja muuhun kehitykseemme vaikuttaneita tekijöitä. Keinovalolla on myös statusarvoa, sillä näyttävällä valaistuksella osoitetaan vaurautta ja menestystä — kirkkaana esimerkkinä vaikkapa Las Vegas tai Hong Kong. Avaruudesta katsottuna alueiden taloudellinen toimeliaisuus ja vauraus ovat paljolti tulkittavissa valosaasteen määrästä.
Keinotekoinen valo on kuitenkin evolutiivisesti uusi ilmiö: esimerkiksi Suomessa sytytettiin ensimmäinen sähkölamppu vasta puolitoista vuosisataa sitten (Elävä arkisto: Kun sähkö tuli Suomeen). Viimeisen sadan vuoden aikana keinotekoinen valaistus on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Valaisinteknologia on kehittynyt kovaa vauhtia, tuottaen entistä laajemmin valon eri aallonpituuksia. Kuitenkin, kuten missä tahansa asiassa, myös valon suhteen liika on liikaa ja määrä tekee myrkyn. Keinovalon mahdollisesti haitallisia vaikutuksia niin meihin ihmisiin kuin kaikkiin eläviin olentoihin maapallollamme on alettu tutkia enenevissä määrin vasta 2000-luvulla. Lukuisat tutkimukset ovat jo osoittaneet väärin kohdentuvan ja liiallisen valaistuksen vähentävän ympäristön viihtyisyyttä, aiheuttavan terveysriskejä ja häiritsevän monien luonnonvaraisten eliöiden luontaisia toimintoja.
Valosaaste on hukkaenergiaa
Keinovalon kiistattomien hyötyjen ohella valosaasteesta on tullut yksi yleisimmistä ja nopeimmin lisääntyvistä ympäristömuutoksen muodoista. Valaisemattoman taivaan suojeluun tähtäävä kansainvälinen järjestö International Dark-Sky Association (IDA) on määritellyt valosaasteen seuraavasti: ”mikä tahansa keinovalaistuksen haitallinen vaikutus, kuten taustataivaan kirkastuminen, häikäisy, valon suuntautuminen väärään paikkaan, valojen yhteisvaikutuksesta syntyvä ”töhryvalo”, heikentynyt näkyvyys yöllä sekä energian tuhlaus”. Valosaaste aiheuttaa terveys- tai ympäristöhaittoja tai se koetaan muutoin haitalliseksi. Yleisiä valosaasteen lähteitä ovat ajattelemattomasti suunnitellut rakennusten sisä- ja ulkovalaistus, valomainokset, katuvalaistus ja valaistut urheiluareenat.
Maailman valaisuun käytettävän energian määrä ei sekään ole merkityksetön. Johan Eklöf kertoo kirjassaan Maailma ilman pimeää (2021) keinovalaistukseen käytettävän energian olevan nykyisellään kymmenesosa maailman yhteenlasketusta energiankulutuksesta. Tuotetusta valosta kuitenkin vain kymmenesosa saadaan hyödynnettyä, sillä suurin osa karkaa taivaalle huonon kohdennuksen tai tarpeettoman tehokkaiden lamppujen takia. Tämän energiahukan päästöt vastaavat eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan lähes 20 miljoonan auton hiilidioksidipäästöjä. Vuonna 2017 valosaasteen arvioitiin lisääntyvän maailmanlaajuisesti vähintään kahden prosentin vuosivauhtia. (Eklöf 2021.)
Valosaasteen vaikutuksia
Keinovalolla on tutkimusten mukaan merkittäviä vaikutuksia moniin luonnonvaraisiin eliöihin. Kuten Longcore & Rich (2004) toteavat, se voi muuttaa yksilöiden biologiaa ja käyttäytymistä sekä kokonaisten yhteisöjen vuorovaikutusta ja rakennetta aina ekosysteemien toimintaan saakka. Gaston ym. (2013) tutkimusten mukaan keinovalo pimeään aikaan voi muuttaa eliöiden vuorokausirytmiä siirtämällä sitä myöhäisemmäksi tai aikaisemmaksi, ja jopa ohittaa eliön sisäisen kellon, jolloin päivä- ja hämäräaktiivisten lajien aktiivisuus lisääntyy ja yöaktiivisten lajien vähenee. Yksilön sisäisen kellon ja fysiologian häiriintymisen on todettu olevan yhteydessä yksilön terveyteen. (Hyttinen 2021.)
Maaekosysteemien lisäksi valosaaste vaikuttaa myös vesiekosysteemeihin rannikoiden ja kosteikkojen ympäristön rakentamisen myötä. Vaikka valosaasteen vaikutuksesta vesistöihin on tehty vasta vähän tutkimusta, on jo havaittu vesistöjen rehevöitymisen lisääntyvän keinovalon vaikutuksesta. Polinin ym. (2014) mukaan planktoneliöt ovat valolle herkkiä, ja muun muassa sinilevien kasvu voi kiihtyä keinovalon lisääntymisen myötä (Hyttinen 2021). Vesillä valopäästöjen haitallisuus korostuu, kun valo pääsee leviämään esteettömästi ympäristöönsä. Erityisesti sateisella tai sumuisella säällä keinovalo heikentää ja jopa peittää öiset taivaankappaleet, joiden mukaan monet eliöt suunnistavat. Esimerkiksi laivaliikenteessä suurten matkustajalaivojen näyttävät valaistukset harhauttavat lintuja ja erityisesti syysmuuton aikaan niitä kuoleekin törmäyksiin sankoin joukoin. Maailmanlaajuisesti merkittävimpiä valosaasteen aiheuttajia vesiliikenteessä ovat kuitenkin valtavat kalastusalukset, joissa valoa käytetään muun muassa kalojen houkutteluun.
Eräs merkittävä valosaasteen ilmenemismuoto on kaupunkien yllä nähtävä hohdevalo. Hohdevalo syntyy keinotekoisen valon heijastuessa ilmakehän hiukkasista takaisin maan pinnalle. Kaupungeissa ilman hiukkaspitoisuus on maaseutua korkeampi, minkä vuoksi hohdevalo loistaa siellä voimakkaampana. Tästä johtuen kauempaa katsottuna kaupunkien yllä on erityisesti pilvisinä öinä nähtävissä kaareva valokupoli, joka voi näkyä satojen kilometrien päähän. (Syke-raportti.) Falchin ym. (2016) tutkimuksen mukaan 88% Euroopasta ja 47% Yhdysvalloista altistuu vähintään 8% luonnonvaloa kirkkaammalle ilmakehästä heijastuvalle hohdevalolle, mutta sitä esiintyy vaihtelevassa määrin lähes kaikkialla maapallolla (Hyttinen 2021).
Vaikutusten pienentäminen
Tietoisuus valosaasteesta on onneksi kasvussa, ja sen haitallisia vaikutuksia on muita ympäristömuutoksen muotoja helpompi ehkäistä. Ennen kaikkea tarkoitukseen sopimatonta, liiallista ja tarpeetonta keinovalaistusta tulee vähentää. Nykypäivänä suosituimmaksi valaisintyypiksi nousseet ledit ovat monimuotoisia ja ominaisuuksiltaan säädettäviä esimerkiksi tuotetun valon aallonpituuksien osalta, mikä voi helpottaa valosaasteen vaikutusten ehkäisemisessä. Valaistuksen harkitun suuntaamisen ja suunnittelun avulla voidaan helposti vaikuttaa paitsi valosaasteen syntyyn, myös energiahukan kautta syntyvään rahanhukkaan.
Kirjoittaja: Päivi Pirinen, hankeharjoittelija (energia- ja ympäristötekniikka), Karelia-amk
Lähteet:
Eklöf, J. 2021. Maailma ilman pimeää – Kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa. Atena.
Hyttinen A. 2021. LuK-seminaari ja ‑tutkielma 790351A. Valosaasteen ekologiset vaikutukset – Keinotekoisen valaistuksen vaikutukset hyönteisten käyttäytymiseen. Maantieteen tutkinto-ohjelma, Oulun yliopisto. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-202105208040.pdf
Lyytimäki, J. Valosaaste ympäristöongelmana, katsaus yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Julkaisussa SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 27/2014. Suomen ympäristökeskus.
Lyytimäki, J., Rinne, J. 2013. Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus.